Suomalaisten arkielämään kohdistuu hurjia muutoksia ja kaivattua vakautta on valitettavan vähän. Kolme isoa asiaa mullistaa maailmaa: globalisaatio, urbanisaatio ja digitalisaatio. Politiikassa kansainvälistymisen tuomia työpaikkojen katoamisia tai kaupunkiin valtion toimin kiihdytettävän muuttoliikkeen haittoja maaseutualueille saati digitalisaatiosta johtuvan teknologian hävittämiä useita työtehtäviä tai ainakin monien perinteisten palvelualojen työtarpeiden vähenemisiä, ei juuri Suomen yhteiskunnallisessa keskustelussa ole toimenpitein huomioitu.
Ehkä ei siis ole ihme, jos Suomessa lähes 45 prosenttia ihmisistä ei halua vaivautua äänestämään vaaleissa. Olen entistä vakuuttuneempi, että tämän taustalla on monissa maissa jo “vaaliyllätyksin” näkynyt epäusko poliitikkojen ja nykypuolueiden toimintaan parantaa heikompien alueiden tai ihmisten elämää – keskellä suurta globaalia muutosaaltojen tulvaa.
Politiikka näyttäytyy ihmisille ja varsinkin nuorille riitelynä ja vahvimpien aseman edistämisenä.
Politiikassa pitäisi uskoa ihmisten kovaan haluun parantaa omaa lähialuettaan ja luoda mahdollisuuksia työllistyä koko Suomessa.
Normittamisen ja säätelyn sijaan pitäisi antaa ihmisille kannustavia malleja, joilla työntekoa ja sosiaaliturvan voisi yhdistää työttömyyden tai vaikkapa perhevapaiden kanssa. Jos olisi mahdollista, niin varmasti moni haluaisi tehdä välillä muunkin mittaista työviikkoa kuin täyttä.
Suomi näyttäytyy on-off -yhteiskuntana
Kun useat työtehtävät muuttuvat Suomessa, niin ei voi olla järkevää, että olet 110 prosenttisesti työelämässä tai sitten joudut olemaan kokonaan sen ulkopuolella turvataksesi sosiaaliturvan. Se rapauttaa monilla alueilla ja ihmisillä mahdollisuuksia olla työelämässä. Jäykkä rakenne estää myös pienimuotoisen yrittämisen saati osakkuuden esim. perheenjäsenien yrityksessä.
On täysin väärää politiikkaa kiihdyttää kaupungistumista rakennuttamalla valtion tukemana 60 000 asuntoa Helsingin seudulle vuosien 2016-2019 aikana. Se johtaa kiihtyvään muuttoliikkeeseen. Mitä ovat ne työtehtävät, joita juuri Helsinkiin tulee, kun digitalisaatio etenee? Mikseivät ne työtehtävät voisi olla muualla Suomessa?
EU ei tunne reuna-alueita
EU:n viimeaikaiset päätökset osoittavat vakavasti, että mopo on karannut Brysselissä käsistä. Hiilinielu-päätökset uhkaavat kymmeniä tuhansia Suomen tärkeimpiä luonnonvarojen hyödyntämiseen tähtääviä metsä- ja bioalan työpaikkoja. EU:n syvenevä integraatio tarkoittaa jo budjettivarojen siirtoa kehitysyhteistyöstä EU:n yhteiseen puolustusbudjettiin ja suomalaiset sotilaat ovat sitoutumassa puolustamaan myös muita EU-maita. EU:n budjettileikkauksilla aiotaan kurittaa maataloutta, joka Suomessa on ollut vuosi vuodelta entistä tiukemmalla EU-aikana ja tukien leikkautuessa.
Maahanmuuttopolitiikka on ollut todella löperöä. Ihmiset eivät monin paikoin edes pyri sopeutumaan yhteiskuntaan, kuten Ruotsissa jo monin paikoin nähdään. Hädässä olevia pitää auttaa lähtömaissa tai mahdollisimman lähellä. Kasvavat turvapaikkakiintiöt antavat väärän viestin. Nyt Afrikassa odottaa jopa 18 miljoonaa ihmistä Eurooppaan tuloa ja on päivänselvä asia, että työtä ja tarvittavaa humanitaarista apua pitää ohjata sinne eikä edes kuvitella, että Suomikin nielisi 150-200 000 uutta maahanmuuttajaa vailla kielitaitoa ja mahdollisuutta sopeutua yhteiskuntaamme? Työperäinen maahanmuutto on asia erikseen.
Rajatarkastukset on palautettava välittömästi, kun sille on tarve.
Suomen pitää sanoa selvästi ei EU:n syvenevälle yhdentymiselle eli integraatiolle. Ei, emme halua, että Brysselin laitostuneet herrat sanelevat mitä Suomessa saa tehdä ja mitä ei.
Haluamme, että 100-vuotias Suomi lisää itsenäistä päätöksentekoa ja hakeutuu irti syvenevästä integraatiosta ja pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana maana.
Suomi on EU:n reuna-alueena erityinen ja sen suhdanteet elävät omassa syklissä. Esimerkiksi ruoan hinnat eivät ole integroituneet EUn hintasykleihin vaan aina liikutaan pitkästi aikataulussa perässä. Uskon, että suomalaiset haluavat turvata tavallisten ihmisten ja perheiden tasapainoisen arjen ja saada työtä ja toimeentuloa omilta kotiseuduiltaan. Poliittisen kulttuurin pitää muuttua: annetaan ihmisten aktiivisuudelle ja omatoimisuudelle tilaa, luodaan lainsäädännöllä raamit ja tuetaan tarvittaessa, mutta unohdetaan ajatus, että normeilla ja säädöksillä luodaan toimeliaisuutta.
Sami Kilpeläinen
Kansalaispuolueen puheenjohtaja