Keskustan ja Maalaisliiton aatteellisen viestin perussanoma on minulle ollut aina kaikkien ihmisten ja alueiden tasapainoisesta kehityksestä huolehtiminen. Oma tausta ei saa asettaa rajoitteita menestykselle ja omille päämäärille, jokaisella on oma vastuunsa niin itsestä kuin lähimmäisestä. Itsensä sivistäminen ja heikommasta huolehtiminen ovat perusoikeuksia- ja velvollisuuksia. Näin ei tämän päivän keskustassa enää ole.
Aluepolitiikan ote on kirvonnut totaalisesti keskustan toiminnasta. Kajaanin opettajankoulutus lakkautettiin Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallitusvastuun aikana. Sama hallitus sääti tämän mahdollistavan yliopistolain. Lähes 200 työpaikkaa ja satoja opiskelupaikkoja hävisi kertaheitolla yli 20 000 henkeä EU-aikana väkeään menettäneestä Kainuusta. Sama meno jatkuu. Nyt saman saa kokea Savonlinnan opettajankoulutus Itä-Savossa. Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Kauhava sai keskusta-hallitukselta turpiin samalla tavalla, kun ilmasotakoulu lakkautettiin ja toiminta siirrettiin Keski-Suomeen.
Keskustan cityliberaalieliitti juonii edelleen vastoin niitä arvoja, joita minä ja sadat tuhannet keskustalaiset uskomme puolueemme toimivan. Puhutaan tasapainoisen aluepolitiikan puolesta, mutta teot ovat aivan muuta. Maakuntien tyhjetessä samaan aikaan ministerit Kimmo Tiilikainen, Anne Berner ja Olli Rehn olivat vauhdilla ennen Seinäjoella kesäkuussa pidettyä puoluekokousta allekirjoittamassa Helsingin seudun ja valtion välisen maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimuksen. Siinä valtio sitoutuu edesauttamaan viime kesästä alkaen vuoden 2019 loppuun yli 60 000 uuden asunnon rakentamisen Helsingin seudulle ja kaatamaan vielä 84 miljoonaa euroa raidejokeriin. Järkyttävää.
60 000 uutta asuntoa tarkoittaa yli 100 000 ihmistä noin kolmessa vuodessa Helsinkiin. Puolitoista Kainuuta siirretään Helsinkiin tai pyyhkäistään Kuopion kokoinen kaupunki pois Suomen kartalta ja asukkaat Helsinkiin. Varovaisesti laskettuna kyseessä on useiden miljardien eurojen investointien kirittäminen pääkaupunkiseudulle ja samaan aikaan vedetään mattoa alta maakuntien elintärkeiltä valtion työpaikoilta.
Kammoksuin juuri päivä ennen Suomen itsenäisyyspäivää 6.12.2016, kun EU:n komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen vaati EU:n integraation syventämistä. EU:n integraation syventämistä! Myös keskustasta on tullut pienkokoomus, joka jo puheissaankin ylistää EU:n integraation syventämistä. Päinvastoin EU:n integraation sijaan pitäisi osa EU:n toiminnoista kansallistaa, re-nationalisoida.
Minulle on valtiotieteen maisterin tutkinnossa opiskelemieni kansainvälisen talouden opintojen ja varsinkin viime vuosien kokemusten perusteella päivän selvää, että Suomen euro-jäsenyys on talouden kehityksen kannalta katastrofaalista. Ruotsi ja Tanska ovat vuoden 2008 taantuman ja tämän vuosikymmenen talouden heikon suhdanteen jälkeen kasvaneet 3-4 % vuodessa. Suomessa ollaan oltu miinuksella, siis rehellisesti sanoen lamassa. Ekonomistit ovat viime viikolla vahvasti kertoneet, että Suomelle euro-jäsenyys on vahingollista.
Suomen pitäisi edistää vahvaa taloudellista kasvua. Se edellyttäisi toimivaa ulko- ja kauppapolitiikkaa kaikkiin suuntiin. Suomen pahimmat taantumat ovat aina olleet yhteydessä idänkaupan romahduksiin. Sisäisen devalvaation keinoja tarvitaan, mutta kilpailukyky-sopimuksen tai leikkauslistojen säästöt ovat marginaalisia siihen, mitä ulkoisen devalvaation keinoissa menetään. Katsokaa vaikka Ruotsiin ja Tanskaan. Mutta ei. Näistä asioista cityliberaali-eliitti vaikenee ja estää keskustelun. Pelkäänpä, että viennin kasvun riemussa loppu vuodesta taisi unohtua, että kiky-mielenosoitusten takia Suomelta puuttui yksi tuotannollinen päivä syksyltä 2015. Että se siitä kasvusta.
Minun arvomaailmani ei ole muuttunut. Näyttää siltä, että keskustan arvomaailma on mennyt kovaa ja oikealta ohi. Ja kun menee tarpeaksi oikealla, niin punaviher-sokeuskin iskee ja arvopohja romuttuu. Valtaeliitti puuhastelee päätöksiään nauttien milloin 51 % enemmistöä ja jättää suuren kentän huomiotta. Ei edes yhtä ministerin pestiä voi antaa tälle ’väärin ajattelevalle jäsenistölle’. Valtaelimiin on saatu luottamuspalkkioista nauttivat eliittijoukot. Ne sylikoirat eivät ruokkivaa liberaalikättä pure.
Suomalainen keskustalainen politiikka on kestämättömässä asennossa. Toivoa sopii, että Britannian Brexitin, yhdysvaltain Donald Trumpin ja Italin kansanäänestyksen vanavedessä tavallinen suomalainen kansa näyttää uuden suunnan tälle eliittiä suosivalle politiikalle. Politiikalle, joka yhtiöittämisen ja yksityistämisen kautta etsii sopivia tahoja kotiuttamaan kansallisomaisuuden myynnistä tulot sopivaksi katsomilleen tahoille.
Minulle Urho Kekkosen perintö on vaalimisen arvoinen. Työtä ja toimeliaisuutta koko maahan, kaikille ihmisille. Se politiikka, jolle aikanaan Kyösti Kallio rakensi isänmaatamme, Herraa peläten ja kunnioittaen, ja tielle jota kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen on Kekkosen jälkeen Suomessa vienyt eteenpäin. Käykö niin, että Paavo Väyrynen on jälleen aikaansa edellä ja pelastaa keskustalaiset ja suomalaiset kohti kestävämpää ja tasapainoisempaa Suomea. Aika näyttää.
Sami Kilpeläinen
Keskustan puoluevaltuuston jäsen