Maassa harjoitettava keskittämispolitiikka uhkaa suomalaisten turvallisuutta monella tapaa. Yhteiskunnan rakenteiden ja palveluiden keskittäminen asettaa kansalaiset ja maan eri alueet epätasa-arvoiseen asemaan.
Isojen yksiköiden myötä palvelut keskittyvät suuriin keskuksiin. Maakuntien ihmisten tarvitsemat terveydenhoidon, pelastustoimen, poliisin ja verottajan palvelut karkaavat yhä pitempien asiointimatkojen taakse.
Ihmisiä on kannustettu valtionhallinnon palveluiden supistusten yhteydessä käyttämään esimerkiksi sähköisiä palveluita. Sähköisillä palveluilla ei voida korvata paikalla olevan lääkärin, hoitajan tai poliisin työtä varsinkaan, kun tietoverkot eivät toimi kunnolla maaseudulla.
On huolestuttavaa, että valtio näyttää keskittävän omaa toimintaansa kokonaan Etelä-Suomeen. Turun Sanomat kertoi äskettäin Valtion työmarkkinalaitoksen kokoamista tilastoluvuista, joiden mukaan valtion työpaikat ovat vähentyneet kolmanneksella vuosikymmenen aikana.
Tilastojen mukaan esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan alue on ollut eräs suurimmista alueellisista menettäjistä. Maakunnasta on valtion suorien tai epäsuorien toimien vuoksi lähtenyt työpaikkoja muun muassa armeijan säästöjen ja yliopistouudistuksen takia. Muita valtion työpaikkojen menettäjiä ovat Varsinais-Suomi, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Lappi.
On järjetöntä, että samaan aikaan, kun kuntien ja maakuntien palvelut heikkenevät ja karsiintuvat, keskushallinto Helsingissä kasvaa.
Samalla Helsingistä annetuilla yksityiskohtaisilla asetuksilla tehdään ihmisten elämisestä mahdotonta. Useiden palveluihin tai rakentamiseen liittyvät yksityiskohdat ovat lupineen niin raskaita, ettei toimijat enää halua niitä toteuttaa. Tällaisista ovat esimerkkeinä jätevesiasetuksen ja ympäristölupien käsittely. Ympäristölupien käsittelyajat ovat venyneet aluehallintovirastoissa tolkuttoman pitkiksi.