Lapsuuteni suuri rikkaus oli asua seitsenhenkisessä perheessä, jossa asuivat myös ukkini ja mummuni.
Sotainvalidiukkini oli pitkäaikainen maalaisliiton valtuutettu. Kotonani Ikolassa oli toiminut kylän osuuskassa ja kylän ensimmäinen puhelin. Isäni on monesti muistellut, että lapsena aamulla herätessään pirtin seinää kiertävillä penkeillä oli maata Sotkamon kirkolle tai kirkolta matkalla olleita kyläläisiä. Yhteisöllisyys oli tärkeä arvo.
Mieleenpainuvaa oli kuunnella valtuuston varapuheenjohtajana toimineen ukkini kertomuksia, kuinka maalaisliiton ja kommunistien asemat sodan jälkeen valtuustossa olivat hyvin tasaiset. 1980-luvulla naapurikylien kyläkouluja alettiin lakkauttamaan, kun muutama vuosikymmenen aiemmin niitä oli rakennettu vauhdilla lisää. Maaseudun murros ensin miesvaltaisten metsätöiden ja sitten maatilojen vähenemisenä vaikuttivat paljon elämään. Mummuni piti mielessä kristillisten arvojen tärkeyden.
Urho Kaleva Kekkosen vierailu Ikolassa oli ollut kaikille mieleenpainuva hetki. Tätini oli lapsena saanut leikkiä pallolla Kekkosen kanssa, sitä hän aina niin lämmöllä muistelee.
Kekkosen toiminta ja tapa panna toimeksi ihmisten elämää parantavia asioita teki vaikutuksen minuun jo lapsena.
Kekkos-tiet ja Suomen idän suhteiden hoito ennen kylmän sodan aikaa tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
Olin 18-vuotias, kun soitin ylioppilaskirjoitusten jälkeen Kainuun keskustanuorten piiritoimistoon ja kysyin, miten toimintaan pääsisi mukaan. Nuoren sukupolven oli kannettava omaa vastuunsa yhteiskunnan kehittämisestä.
Vastaanotto Kainuun nuorisopiirissä oli heti lämmin. Tuota pikaa, jo valitettavasti edesmennyt, nuorten piirin puheenjohtaja soitti ja pyysi minut mukaan eri tapahtumiin. Siitä se alkoi. Pian istuttiin nuorten piirin johtokunnassa, missä otettiin kantaa kauppojen sunnuntai-aukioloihin ja vaadittiin iltapäivälehtiä myöten kansalaiskeräystä, jolla ostetaan pääministeri Paavo Lipposelle jääkaappi.
Keskustan ja sen sisarjärjestöjen – joihin muun muassa Keskustanuoret ja Keskustaopiskelijat kuuluvat – toiminta on parhaimmillaan innostavaa, sivistävää ja vaikuttavaa. Puolueessa ja sisarjärjestöissä pääsee vaikuttamaan oman kotikunnan, -maakunnan ja isänmaan tulevaisuuteen, oppimaan vaikuttamisen taitoja ja kokemaan vahvaa yhteisöllisyyttä – yhdessä tehdään ja rakennetaan.
Olen ehdolla Keskustan puoluesihteeriksi, joten uusien ihmisten saaminen mukaan puolueen jäseneksi ja vanhojen jäsenten sitouttaminen yhdessä tekemiseen on tärkeä osa tehtävänhoitoa. Uskon, että ihmiset lähtevät vaikuttamiseen ja sitoutuvat, kun otamme uudet ihmiset ajatuksineen lämpimästi ja avoimesti vastaan sekä annamme heille vastuuta työssä kotikunnan ja –maakunnan sekä isänmaan parhaaksi.
Sami Kilpeläinen
Keskustan puoluesihteeriehdokas